0

Menin metsään - tule mukaan!

Pörinää, pauketta, viserrystä, havinaa, rapinaa. Metsän ääniä. Metsä antaa voimaa keholle ja mielelle, se haastaa tasapainon keskittymään kävelyyn, näön tarkastelemaan ympäristöä ja ajatukset rauhoittumaan. Metsään ovat tervetulleita kaikki, lapset ja aikuiset, reippailijat ja rauhallisesti askeltavat, tarkkailijat, halailijat ja herkkuja etsivät.

Metsät ovat meille hyvän olon paikkoja. Siellä voi rauhoittua vain olemaan, yhdessä tai omissa oloissaan. Luonnossa voi harrastaa monenmoista sienestyksestä metsästykseen, lintujen bongauksesta puunhalailuun. Luontoon pääsee Suomessa missä vain, lyhyestä piipahduksesta erämaavaelluksiin. Ilahduttavan moni ulkoilualue ottaa huomioon myös avustetusti liikkuvat.

Ennen tämän kesän helteitä avasin kiinnostuneena Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin kesänumeron. Siinä käsiteltiin luonnon terveysvaikutuksia ja puhuttiin tutkitusta tiedosta, erityisesti mielenhyvinvoinnin näkökulmasta. Metsässä ei ole korville vierasta melua, silmille haitallista valoa tai keuhkoille saasteita, vaan siellä on vastustuskykyä vahvistavia mikrobeja sekä metsien terveysruokaa villivihanneksista marjoihin ja sieniin. Mieleeni tuli, josko liikuntareseptin rinnalle voisi kehittää metsäreseptin: ohjauksen mennä metsään olemaan ja hengittämään.

Tarvitaanko kuitenkaan virallista reseptiä? Otettaisiin puhelin käteen tai painettaisiin ovikelloa ja pyydettäisiin kaveri mukaan. Sukupolven yli, yhdessä jakamaan kokemuksia ja tietoa. Tätä ehdottavat 3/2018 Voimaa ruuasta -lehteen haastattelemani Simo Moisio ja blogitekstin kirjoittanut Katja Pethman.

Jotta metsän taika muistuu mieleen, tarvitaan tempauksia, kuten Puunhalausviikkoa, joka järjestettiin elokuussa, tai vinkataan viettämään yö ulkona, kuten Suomen Latu syyskuun alussa. Vanhemmat, tarjotkaa aikaa ja osaamistanne, jotta lapset pääsevät osalliseksi luontoelämyksiä, ja nuoremmat, hakekaa mukaanne ikääntynyt, kuten Ikäinstituutti kannustaa Vie vanhus ulos -kampanjallaan.

Huudahduksia, surinaa ja löytämisen riemua, metsä on parhaimmillaan syksyllä – mennään jo!

Blogiteksti on julkaistu 3/2018 Voimaa ruuasta -lehden pääkirjoituksena.

Kommentoi ensimmäisenä

Kirjoita kommentti