0

Metsästä voimaa!

Luonto on voittamaton virkistyksen ja hyvinvoinnin lähde. Stressi väistyy, mieli kevenee ja kehokin vetreytyy. Luonnon moniulotteinen merkitys terveydelle alkaa hiljalleen selvitä myös aivan tieteellisesti todistettuna. On ilmeistä, että tarvitsemme kosketusta maaperään ja luontoon, jotta esimerkiksi vastustuskyky ja mikrobisto kehittyvät suotuisasti. Enää ei koululaisia komenneta puhdistamaan multaa kynsien alta, vaan mietitään, miten lapset saataisiin kosketuksiin hyödyllisten maabakteerien kanssa.

Maa- ja kotitalousnaisten toiminnassa luonnon ja metsän antimien hyödyntäminen on jatkuvasti keskeinen osa niin neuvontaa kuin vapaehtoisten toimintaa. Luonnonyrtit ja marjat houkuttelevat luonnon lisäksi myös keittiöön ja ruuanlaittoon. Etenkään marjojen merkitystä terveyttä edistävän ruokailun osana ei sovi vähätellä.

Metsän mahdollisuuksiin kiinnitettiin erityistä huomiota taannoisessa Metsästä voimaa -kampanjassa, joka toi esiin metsän niin virkistäytymisen, ruuan kuin elinkeinon lähteenä. Metsän arvostuksesta kertoo esimerkiksi puunhalaustempaus, joka innosti mukaan yli 4000 halaajaa. Epävirallinen ennätys tehtiin kesäkuussa 2014, kun kaikki osallistujat halasivat puuta yhtä aikaa.

Kampanjan osana kilvoiteltiin myös metsämarjojen poiminnassa Miljoona litraa metsämarjoja -kisassa. Yksilösarjan voittaja Vesa Hannonen Haapavedeltä keräsi huikean marjasaaliin: 5050 litraa. Siikajoen 11-henkinen voittajaryhmä ahkeroi upean tuloksen liki 7500 litraa, joka ryhmän jäsentä kohden oli yli 670 litraa – siinäpä tavoitetta seuraavalle marjasesongille!

Monasti luonnosta ja metsästä nauttiminen on etenkin suvun nestoreiden leipälaji. Kukapa mustikkaan menisi, ellei mummo tai vaari? Kuka tunteekaan parhaat sienipaikat tai tietää tarkkaan, mihin kalaverkot kannattaa laskea? Vanhempien sukupolvien uskomaton tietotaito luonnon antimista ja luonnossa liikkumisesta on jotain, jota on syytä arvostaa. Sen säilymisestä saattaisi jopa olla syytä huolestua.

Luontotaitojen säilyttäminen vaatii harjaantumista ja toimeen tarttumista. Somessa ja netissä jaetut vinkit toki innostavat, mutta oikeasti tarvitaan myös taitoa, tahtoa ja viitseliäisyyttä sonnustautua saappaisiin ja uhmata hyönteisiä ja sääoloja. Toivottavasti ymmärrämme hyödyntää kaiken sen osaamisen, joka viisaammille on kertynyt. Ja toivottavasti taitavat luontokonkarit jaksavat jakaa sitä – saattaa nimittäin vaatia melkoista viekkautta ja villejä konsteja, jotta juniorit raaskivat luopua tubettajien ja pelikoneiden seurasta. Sitkeä työ kuitenkin kannattaa – luontotaidot ovat taatusti vaalimisen ja eteenpäin siirtämisen arvoisia.

Kirjoittaja

 

 

 

 

 

 

ETM Katja Pethman, kehityspäällikkö Maa- ja kotitalousnaiset

Kommentoi ensimmäisenä

Kirjoita kommentti