Ruokatajua museossa

Ruokatajua museossa -hankkeessa ruoka- ja juomakulttuurin keskittynyt Hotelli- ja ravintolamuseo luo yhteistyössä Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:n, Gerontologinen ravitsemus Gery ry:n ja Helsingin yliopiston kanssa ruokakulttuurikasvatukseen sopivia sisältöjä ja toimintamallin, jotka toteuttavat ruokaan liittyviä sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen kestävän kehityksen tavoitteita. Keskeisiä teemoja hankkeessa ovat ruokamuistot, identiteetti ja ruokataju. Ruokatajulla tarkoitetaan ymmärrystä omien ruokaan liittyvien valintojen vaikutuksista niin yksilöllisellä, yhteisöllisellä kuin globaalillakin tasolla. Ruokatajua omaava henkilö toimii vastuullisesti ja rakentaa yhdessä muiden kanssa kestävää tulevaisuutta. Ruokataju on Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa kehitetty ja suomalaisella ruokakasvatuksen kentällä laajasti käytetty tieteellinen termi.

Ruokaan liittyvien aistikokemusten sekä niihin liittyvien muistojen avulla voidaan käsitellä moninaisia kysymyksiä, jotka johtavat ruokatajun kehittymiseen. Ruoka ja ruokakulttuuri ovat keskeisiä ihmisen minuuden ja minäkuvan rakentumisessa ja ruokamuistot ovat paitsi yksilöllisen identiteetin kysymyksiä myös keskeinen osa kollektiivista muistiamme. Ruoalla on myös kyky luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita ja ryhmään kuuluvuuden tunnetta, toisaalta myös erottaa ryhmiä toisistaan ja sulkea ulkopuolelle. Tämän hankkeen tavoitteena on etsiä ja löytää ruoan kautta erilaisia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä.

Ruokakulttuuri on myös tärkeä perimätiedon välittäjä, jonka avulla rakennetaan yhteyttä omiin juuriin. Ruokaperinteet ovat vahvasti kulttuurisen ja kollektiivisen muistamisen aluetta. Ruokatavat, perinteet ja ruokaan liittyvät muistot ja rituaalit ovat keino ylläpitää juuriaan, luoda jatkuvuutta uudessa ympäristössä ja tuoda esiin esimerkiksi uskontoaan. Ruokaan liittyvät kokemukset, tunteet ja muistot yhdistävät ihmisiä yli aika- ja paikkarajojen, ja ruoan ja ruokakulttuurin ympärille rakennetuissa kohtaamisissa syntyy usein erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tällöin jaettuja merkityksiä on helpompi löytää yli kansallisuus- tai ikäpolvirajojen ja asettua toisen asemaan. Samalla voidaan käydä keskustelua, löytää ratkaisuja vaikeisiinkin kysymyksiin ja katsoa tulevaisuuteen menneisyyden kautta.