0

Kansanterveyttä vai yksilöllisiä ruokavalioita?

Geryssä pohditaan yksilöllisyyttä "ruokalinssien" läpi. Monelle ruokatavat, lempiruuat, sopivat ateria-ajankohdat ja ruuanvalmistustavat ovat tärkeitä. Se, että juon kahvini maidon kanssa enkä mustana tai haluan pinaattilettuni puolukkahillolla, enkä omenahillolla on yleistä, mutta minulle ominaista ja tärkeää. Jälkiruokaletut haluan paistaa itse, mutta arjen tuoksinassa minulle maistuu hyvin muiden äitien valmistamat pinaattiletut.

Sama tuote, eri pakkaus - onko ruoka yksilöllisempää jos pakkaus puhuttelee minua? Viereiseen kääreeseen on pakattu sama tuote, mutta pakkauksen väri on eri ja myyntiteksti lupaa jotain muuta. Riittääkö yksilöllisyyteen pakkaus vai onko sisältö kuitenkin tärkeämpi?

Mitä muuta yksilöllisyys on? Onko tulevaisuus sitä, että räätälöin oman ruokani viljelemällä sopivaa solumassaa omassa tankissa ja lisään siihen sopivaa makua ja väriä mielialan mukaan?

Erityisruokavalio, joka liittyy allergiaan, yliherkkyyteen, elämänarvoihin tai omiin tuntemuksiin vaatii personointia. Nyt trendinä onkin oman kehon ja nälän kuuntelu, itselle sopivan ruuan ja ateriarytmin etsiminen. Kun kokemus ruuasta on yksilöllinen, monen mielestä siihen istuu huonosti koko kansalle annetut ravitsemussuositukset. Erilaisten ruokavaliota noudattavien porukoiden, omakohtaisiin kokemuksiin perustuvien karismaattisten henkilöiden antamat ohjeet tuntuvat kiinnostavan.

Jos siirrytään makua syvemmälle, voi personointia tehdä oman perimän mukaan. Meille tarjotaan geenitestejä, joiden avulla saa tietää esimerkiksi kärsivänsä laktoosi-intoleranssista tai voi selvittää sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijän todennäköisyyttä. Näitä tilattavia testejä on harva tulkitsemassa tilaajalle, joten ne saattavat aiheuttaa turhaa huolta tai toki myös helpotusta. Jos ruokaviidakko ja erilaiset Syö hyvin -ohjeet tuntuvat vaikeilta jo ilman tietoa perimästä, tarve geenitestien tulkitsemiselle ja arkeen viemisen asiantuntemukselle on valtava.

Luotettavia geenitestejä tehdään tutkimusmielessä. Minunkin perimää on kartoitettu perinnöllisen sairauden takia, mutta totuus on, etten haluaisi tietää, onko riskini sairastua muistisairauteen tai sydänkohtaukseen kohonnut 8 - 10 %. Mitä tiedolla tekisin? Ei ole näkyvissä, että ruokavaliota voisi rukata optimiin tunnettujen geenimuunnosten perusteella, vaan samaiset terveelliset vaihtoehdot vaikuttavat myönteisesti suurimman osan terveyteen.

Suomalaisessa tutkimuksessa on selvitetty, miten tieto kohonneesta riskistä sairastua sydän- ja verisuonisairauteen vaikuttaa motivaatioon tehdä terveydelle edullisia muutoksia. Alkuun tieto omasta perimästä innosti tekemään muutoksia arkeen mutta ajan myötä palattiin vanhoihin tapoihin. Vanhoihin ”hyviin” yksilöllisiin valintoihin. Tämä haastaa terveydenedistämisen eteen tehtävän työn: pikavoittoja ei ole luvassa, ja vankka perusta tehdään perheiden kauppareissuilla ja ruokapöydissä sekä päiväkoti- ja kouluruokailussa.

Tähän postaukseen innosti Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen kevätkoulutuspäivä, joka järjestettiin 18.5.2018 Helsingissä.

Kategoriat: ravitsemus

Asiasanat: personointi, geenit, geenitesti, yksilöllisyys, ravitsemus

Kommentoi ensimmäisenä

Kirjoita kommentti