Ikääntyneiden ruokailu, sen laatu, määrä ja puutteet ovat jatkuvasti julkisen keskustelun aiheena. Kun nuorilla ja keski-ikäisillä pääpaino ruokakysymyksissä terveyden kannalta on liiallinen saanti ja sen seurauksena lihavuus, vanhusten kohdalla asia on monimuotoisempi. Vaikka lihavuus siihen liittyvine haittoineen yleistyy myös vanhoissa ikäluokissa, mitä hauraampi ja huonokuntoisempi vanhus on, sitä enemmän ruokaan ja sen laatuun pitää kiinnittää huomiota. Kuitenkin myös kotona-asuvien ”hyvinvoivien”, joita iso osa yli 75-vuotiaistakin on, ruokailun laadussa saattaa olla puutteita.
Uudet ikääntyneiden ruokasuositukset antavat varmasti vastauksen mihin tahansa vanhusten ruokailuun liittyvään kysymykseen. Siinä on kuvien kera tarkkoja ohjeita ja esimerkkejä eri vanhusryhmien ruokailusta ja sen järjestämisestä. Suositus on myös linjassa yleisistä näkemyksistä terveellisestä ravinnosta. Terveellinen on terveellistä vanhoillakin, kuten kovien rasvojen korvaaminen pehmeillä ja liian suolan välttäminen. Näin oiotaan vääriä käsityksiä rasvan laadusta tai vaikkapa matalan natriumpitoisuuden (hyponatremian) korjaamisesta suolaa lisäämällä.
Mutta suositus muistuttaa myös ruokailun muista tärkeistä puolista, ruokailutapahtuman ja ravinnon psyykkisistä ja sosiaalisista ulottuvuuksista.
Tärkeää on se, että vanhat ihmiset ovat hyvin erilaisia, terveistä kuntoilijoista monisairaisiin ja hauraisiin ympärivuorokautisessa hoivassa oleviin. Näin ravitsemusasiatkin pitää yksilöllistää.
Geriatrian kannalta on tärkeää, että suositus myös nostaa esiin - muistisairauksien lisäksi - gerastenian ja sarkopenian, jotka ikääntyvässä väestössä ovat hyvinkin ”kansansairauksien” asemassa. Niiden ehkäisyssä ja hoidossa ravitsemus on tärkeässä roolissa, vaikka yksityiskohdista kaivataankin lisää tutkimustietoa.
Suosituksessa korostuvat myös hyvin geriatriset periaatteet, kuten moniammatillisuus ja geriatrinen kokonaisarviointi, josta on apua myös ruokailuun ja ravitsemukseen liittyvien kysymysten ratkomisessa. Suositus ohjeistaa myös yksityiskohtaisesti ruokailua erilaisten sairaustilojen yhteydessä.
Ravitsemustietämyksen vähäisyyttä lääkärien opinnoissa aika ajoin kritisoidaan. Etenkin vanhusten hoidossa ravitsemuksen ja ravitsemushoidon perusasiat on osattava yhtä hyvin kuin esimerkiksi lääkehoito. Näin uudet ruokasuositukset kuuluvat myös lääkärin pöydälle (tai näytölle). Ne auttavat perusperiaatteiden opiskelussa, ja suositukset toimivat erinomaisesti myös käsikirjana.
Kirjoittaja on Timo Strandberg, geriatrian professori, Helsingin ja Oulun yliopistot ja HUS
Kommentoi ensimmäisenä
Kirjoita kommentti